Viime aikoina on vanhustenhoidon pahenevaan resurssipulaan kuulutettu apuun yhteisöllisyyttä. Yhteisöjä ei kuitenkaan synny, ellei niille ole paikkaa, esimerkiksi kodin lähellä sijaitsevaa turvallista esteetöntä tilaa. Kun ryhmäkotien rakentamiseen ei ole enää rahaa, tilalle pitää luoda uusia toimintamalleja. Yhteistilojen toteuttamiseen ja ylläpitoon pitää osoittaa verovaroja. Näissä tiloissa, joita toteutettaisiin jo oleviin asuinrakennuksiin,  olisi saatavilla tarvittavia palveluja ja ne olisivat kohtaamispaikkoja eri-ikäisille ihmisille.

Toisen maailmansodan jälkeen alkanut asuntorakentaminen Suomessa keskittyi paljolti kaupunkien keskustojen ulkopuolelle. Talot pystytettiin esivalmisteisista betonielementeistä kallioisiin metsiin, joissa oli hyvät perustamisolosuhteet. Lähes poikkeuksetta kaikkiin asuinrakennuksiin tehtiin umpinaiset maanpäälliset kellarit, joihin sijoitettiin väestönsuojia, varastoja, talopesuloita- ja saunoja sekä autotalleja. Kauniin metsämaaston ja sisätilojen yhteys maantasossa jäi hyödyntämättä.

Yhdistämällä muutama autotalli saadaan käyttökelpoista tilaa kokoontumiseen ja kiertävän terveydenhoitajan vastaanottotilaksi. Maanpäällisissä kellareissa on matala kerroskorkeus, joten aukkojen tekeminen kantaviin betoniseiniin ja tarvittavan ilmanvaihdon rakentaminen vaativat huolellista suunnittelua.