Maaliskuussa 2019 Harjutorinkatu kolmosen edustalla halkesi runkovesijohto. Tapahtumalla oli pysyviä seurauksia ammatinharjoittamiselleni. Arkkitehtitoimistoni oli pakattuna kellarivarastoon odottamaan yhtä kaunista ja inspiroivaa työhuonetta kuin oli ollut Meritullinkadun liiketila.  

Nyt toimistoni vettyi ja tuhoutui yhdessä hetkessä. Ajatuksissani näin tässä kaikessa monenlaista symboliikkaa.

Vesi kellarissa nousi onneksi vain vajaan kahden metrin korkeuteen ja arkistomapit, jotka olin asetellut katonrajaan, näyttivät kuivilta. Niitä availlessani huomasin, että useimmissa kilpailuprojekteissa oli mukana vesi: altaassa, rannassa, joessa, talon sisällä tai talojen välissä. Ajatus vedestä on jäänyt kellumaan pinnalle.

In November 2019, a central water pipe burst in front of Harjutorinkatu 3. The incident had a lasting impact on my career. My entire architect’s office was packed away in an underground storage room, waiting for a space as beautiful and inspiring as the one I had at Meritullinkatu.

In an instance, the full contents of my office were water lodged and destroyed. In the midst of everything, I saw certain symbolism.

Luckily, the water stopped rising at two meters, and the files I had stored near the ceiling were spared. When checking their contents, I noticed water was present in most of my competition entries; in a pool, a river, a lake, inside houses or between them. The thought of water had kept surfacing.