(English below)
Suomen vanhenevan väestön tulevaisuuden asumiskysymystä on kartoitettu viime vuosina eri puolilla maata järjestetyissä seminaareissa ja työpajoissa. Kehittämisehdotuksia tukee laaja haastatteluaineisto, johon on koottu, mitä hyvä vanhuus voisi olla.
Jo vuonna 2017 ympäristöministeriö on julkaissut tulevaisuuden ikääntyneiden asumisesta perusteellisen raportin. Yliopistoissa meillä ja muualla on tehty ansiokasta tutkimusta ja tasokkaita opinnäytetöitä. Ratkaisuna vanhusväestön ongelmiin tarjotaan yhteisöllisyyttä. Myös kevään 2023 budjettineuvotteluihin liittyen uutisoitiin sosiaali- ja terveysministeriön ehdotuksesta lisätä voimakkaasti ikääntyneen väestön yhteisöllistä asumista.
Useiden vuosien ajan jatkunut kehittämistyö ei ole kuitenkaan toistaiseksi tuottanut ohjeistusta siitä, miten rakennetaan ympäristö, jossa on edellytykset hyvin toimivien yhteisöjen kehittymiselle.
Sosiaali- ja terveysministeriön ehdotuksen mukaan yhteisöllisessä asumisessa iäkäs ihminen asuu omassa vuokra-asunnossaan samassa rakennuksessa muiden iäkkäiden kanssa, ja hän voi saada erilaisia palveluita (HS 2.6.2023). Tavoite on, että vanhat ihmiset keskitetään asumaan samoihin taloihin, jotta ruoka-ja lääkehuollon vaatimat kotikäynnit saadaan hoidettua kustannustehokkaasti, kun välimatkat kodista toiseen kutistetaan mahdollisimman lyhyiksi. Tästä tavoitteesta seuraavan askeleen tulisi olla, ettei rakenneta erillisiä taloja vanhoille ihmisille, vaan kaikki asuinympäristöt kaavoitetaan ja rakennetaan niin, että niissä on mahdollista elää vanhanakin.
Mikäli asuinalueita lisärakennetaan ja kaupunkirakennetta tiivistetään - kuten nykyinen tavoite on - pitäisi rakennusoikeuden ehdoksi asettaa vaatimukset, miten ikääntyvän väestön tarpeet otetaan huomioon korttelialueilla. Kun uusia vanhustenkeskuksia rakennetaan vähemmän, verovaroja voitaisiin osoittaa korttelikohtaisten yhteistilojen toteuttamiseen ja ylläpitoon. Näissä olisi saatavilla tarvittavia palveluja ja ne olisivat kohtaamispaikkoja eri ikäisille ihmisille. Kiertävä lääkäri- ja terveydenhoitajapalvelu saattaisi vähentää ambulanssikuljetuksia, kun ikääntyneiden vointia seurattaisiin säännöllisesti. Tekniikka on jo nyt niin kehittynyttä, että joitain toimenpiteitä voitaisiin tehdä ”terveydenhoitobusseissa”. Vaihtoehtoja palveluiden keskittämiselle tulisi kartoittaa.
Ympärivuorokautisen hoidon tarve on suurimmillaan ihmisen viimeisinä elinvuosina. Toivottavasti tulevaisuudessa olosuhteet eivät johda siihen, että pitkäikäiset joutuvat asuinyhteisöissä pitämään huolta toisistaan, koska laitospaikkoja ei ole tarpeeksi. Hyvässä asuinympäristössä tarjoutuva naapuriapu ei myöskään riitä silloin, kun vanhalle ihmiselle ei ole enää turvallista asua kotonaan. Viihtyisä ympäristö eri ikäisine naapureineen ja turvallisine liikkumisympäristöineen edistää kaikkien asukkaiden hyvinvointia ja parhaimmillaan siirtää ikääntyneiden laitoshoidon tarvetta tuonnemmaksi.
Arkkitehdeista, maisema -arkkitehdeista, liikennesuunnittelijoista, sosiaalialan ammattilaisista ja muista asiantuntijoista pitäisi koota työryhmä laatimaan ohjeet kaavoitusta varten. Talot on rakennettu esteettömiksi jo pitkään, mutta nyt pitäisi laajentaa esteettömyyden periaatteet ulkotiloihin kokonaisiin kaupunginosiin. Tavoitteiden sanallistaminen ei riitä, vaan niitä tukemaan tarvitaan havainnollista kuva-aineistoa ja esimerkkisuunnitelmia. On kertynyt paljon kokemuksia epäviihtyisistä ja ikääntyneiden arkea vaikeuttavista elinympäristöistä, joten niistä pitäisi ottaa opiksi.
Sääntelyä ei pitäisi rakentamisen eikä kaavoittamisen osalta purkaa, vaan päinvastoin ohjata nykyistä tiukemmin sitovin kaavamääräyksin. Mikäli kaavoituksella halutaan vaikuttaa myös ilmastonmuutoksen tuomiin ongelmiin kaupunkialueilla, sääntelyä on joka tapauksessa kiristettävä: esimerkiksi istutettavan kasvillisuuden pitäisi olla pakollista suojaamaan rakennuksia ja kaupunkialueita kuumuudelta. Pysäköinnille varattujen kansipihojen rakentaminen tulisi kieltää, jotta korkeaksi kasvavalle puustolle taataan kasvuolosuhteet asuinrakennusten lähellä.
Kaupungeissa asuinrakennuksia ympäröivien ulkotilojen tulisi muodostaa vyöhykkeitä, joiden sisällä esimerkiksi lievästi muistisairaat pystyisivät ulkoilemaan turvallisesti. Perinteiset umpikorttelit sisäpihoineen ovat tästä hyvä esimerkki. Nykyisiä asuinalueita voisi kehittää rajoittamalla läpiajoliikennettä korttelialueilla, kun tavoitellaan hitaasti liikkuvien vanhojen ihmisten turvallista liikkumista kodin lähistöllä.
Yhteisöllisyys on sana, joka toistuu nykyään usein,ja yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa myönteistä ihmisten välistä kanssakäymistä. Sen toteutuminen vaatii toisten ihmisten kunnioittamista ja huomioon ottamista, mutta myös yhdessäololle sopivaa tilaa rakennusten sisä- ja ulkopuolella. Nämä tilat tarvitsisivat tarkempaa määrittelyä suunnittelun keinoin.
Ylläolevan lähetin loppukesästä 2023 Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalle, mutta teksti ei ylittänyt julkaisukynnystä - siis ohessa luettavaksi.
TULEVAISUUDEN SENIORIASUNNOT - VANHAT IHMISET MUIDEN JOUKKOON ASUMAAN!
AJATUKSIA IKÄIHMISTEN ASUMISEN NYKYTILANTEESTA
Suurimmat kaupungit rakennuttavat ryhmäkoteja niille vanhuksille, jotka eivät esimerkiksi muistisairauden vuoksi pysty asumaan kotona. Niissä Helsingin kaupungin ylläpitämissä ryhmäkodeissa, joissa olen käynyt, on vallinnut leppoisa tunnelma ja sekä vanhukset että hoitajat ovat olleet hyväntuulisia. Käynneilläni tulin vakuuttuneeksi siitä, että monet vanhukset viihtyvät niissä ja saavat hyvää hoitoa. Ovet porrashuoneisiin ja ulkotiloihin täytyy pitää lukittuina, jotta muistisairaat eivät pääse karkaamaan omille teilleen. Tästä on vääjäämätön seuraus: etenkin suurimmissa vanhustenkeskuksissa koteihin hiipii laitoksen tunnelma, ja ympäröivä maailma tuntuu olevan kovin kaukana.
Yksityisten yrityksien ylläpitämissä ryhmäkodeissa en ole käynyt. Niistä käytettävä "hoivakoti" -sana kuulostaa harhaanjohtavalta, koska tiedossa on monia vanhusten hoidon laiminlyöntejä viime vuosilta. Kunnat ovat kuitenkin viime kädessä vastuussa siitä, minkä kaltaisille yrityksille vanhustensa asumisesta maksavat.
Lyhennelmä aineistosta on julkaistu myös Archinfon sivuilla.
TAITEILIJA-APURAHALLA UUSIA SUUNNITELMIA IKÄIHMISTEN ASUMISRATKAISUIKSI
Taiteen edistämiskeskus (Taike) ja Valtion arkkitehtuuri- ja muotoilutoimikunta myönsi minulle kymmenvuotisen arkkitehtuurin taiteilija-apurahan vuosille 2014–2023 (Taiken tiedote).
Apurahakaudella kehitin vanhusten asumisen tyyppiratkaisuja, joita esitellään tällä sivustolla. Nämä ikäihmisten asumiseen sopivat asuinrakennustyypit olen sijoittanut kuvitteelliseen Niemiskylään. Suunnitelmat ovat käytettävissä ja otan mielelläni vastaan kommentteja sähköpostitse sari.nieminen(at)arknieminen.fi.
Suunnittelun lähtökohtana oli, että ei ole erillistä senioriasumisen ratkaisua, vaan ikäihmiset asuvat muiden joukossa. Senioriasunnot sijaitsevat taloissa, joissa asuu kaikenikäisiä ihmisiä ja perheitä.
ASUINRAKENNUSTYYPPEJÄ, JOTKA ON SIJOITETTU KUVITTEELLISEEN NIEMISKYLÄÄN:
- Kapearunkoiset kerrostalot
muodostavat kaarevia muureja, jotka rajaavat sisäpihoja. Muuri katkeaa tiheästi puilla istutettujen rakennusrungon levyisten vyöhykkeiden kohdilla. Kaarevien seinien kohdatessa toisensa niiden väliin muodostuu kaupunkimaisia toriaukioita, joihin on keskitetty liiketilat, kahvilat, kokoontumispaikat ja lasten päivähoitoryhmät. Muuritalojen runkosyvyys kasvaa kuistien kohdilla, ja kuisteilla oleskellaan silloin, kun sää ei suosi ulkona oloa.
Kapearunkoiset kerrostalot pitäisi ehdottomasti saada takaisin asuntotuotantoon! - Noppatalot
ovat nelikerroksisia ja niissä on asuntoja niin yhteisasumiselle kuin suurperheillekin. Ulkoseinien aukotus ja hormiryhmien sijainti on kaikissa pohjaratkaisuissa sama ja kevyiden väliseinien paikat ja märkätilojen koko ja määrä vaihtelevat.
- Vanhojen paviljonki
on rivitalo terasseineen ja lasikuisteineen. Asunnot muistuttavat loma-asuntoja. Niitä voidaan yhdistellä monella tavalla, ja rivitalojen liitoskohtaan voidaan rakentaa yhteistiloja, kuten esimerkiksi Niemiskylän soikiokorttelissa.
- Vaarin- ja mummonmökki
on tässä esitetyistä tyypeistä pinta-alaltaan pienin asunto, jossa tilan tuntua lisäävät suuret ikkunat kolmeen ilmansuuntaan. Oma oleskelutasanne ja piha omenapuineen ja marjapensaineen kuuluvat mökin tunnelmaan.
Loivakattoinen mökki sopii omakotialueelle samaan pihapiiriin isomman talon kanssa ja mansardikattoinen väljälle tontille tai loma-asunnoksi.
THE FUTURE OF SENIOR LIVING - AMONG OTHER PEOPLE!
THOUGHTS ON CURRENT FORMS OF HOUSING FOR THE ELDERLY
The largest cities build group homes for their elderly who cannot continue independent living due to memory disorders, among other conditions. The group homes, run by the city of Helsinki, that I have visited, have had a relaxed atmosphere where both the nurses and residents were visibly in good spirits. I was left with the expression, that most of the elderly enjoy their surroundings and are well taken care of. However, doors to stairways and outside areas must remain locked, to prevent those with memory disorders from wandering off on their own. Inevitably, this precaution results in a ‘facility feel’, especially in larger senior centres; they’re cut off from the outside world.
I haven’t visited private group homes. The often-used term ‘care home’ can be misleading, as many cases of neglect have surfaced in the past few years. Ultimately, the responsibility falls on the municipality, in charge of funding the companies that offer residential services to senior members of the community.
A summary of the material has also been published on Archinfo's website.
DESIGNING NEW FORMS OF SENIOR LIVING WITH AN ARTIST GRANT
In the years 2014–2023 I worked with a ten-year architectural artist grant awarded by The Arts Promotion Centre Taike and the National Council for Architecture and Design.
During the grant period, I developed standard solutions for senior living. The types of residential buildings suited for the elderly have been situated in the imaginary surroundings of Niemiskylä. The plans are freely accessible and I welcome any comments via email at sari.nieminen(at)arknieminen.fi.
The design’s starting point was to eliminate the need for separate housing solutions for senior living. Instead, the elderly live among other people. Senior homes are within buildings that can accommodate people of all ages and families.
TYPES OF RESIDENTIAL BUILDINGS SITUATED IN THE IMAGINARY SURROUNDINGS OF NIEMISKYLÄ:
- The narrow-plan apartment buildings
form high, curved walls that surround the courtyards. The wall-like structure is interrupted and replaced by green zones, where trees are thickly planted to the walls’ diameter. City-like market squares are built at the junction of the oval blocks. This is where to find places of business, coffee shops, day-care centres and meeting spots. The structural frame of the wall increases where porches are located; they offer shelter during days when the weather doesn’t favour outside activities.
Narrow-plan apartment buildings should be brought back to housing production! - The Cube houses
are four-storied, and the apartments can accommodate both larger families and communal living. The window openings and flues are similarly located in each ground plan, but the number and size of partition walls and wet rooms vary. - The Senior citizen pavilion
is a row house with terraces and glazed porches that resemble holiday homes. The apartments can easily be joined together and it is possible to build communal spaces in the joining areas similar to those in the oval block of Niemiskylä. - The Grandparent’s Cottage
has the smallest living area out of the housing types presented above. Three large windows facing three different directions create the feeling of space, while the private patio and garden with apple trees and berry bushes contribute to an authentic cottage ambience.
The cottage with a gently sloped roof fits among other detached houses and could share a yard with another, larger house, whereas the cottage with a mansard roof would be better suited for a spacious plot, or could be used as a holiday home.